Genetiikan monet kasvot eli pohdintaa geeniteknologian saralta

Mikään tekniikka ei tuo vain hyvää, vaan kaikkea kehitystä on tarkasteltava kriittisesti, ja löydettävä siitä myös asioita, jotka voivat vaarantaa suuren ihmisjoukon. Samalla myös tekniikan tuomia epähumaaneja mahdollisuksia on pohdittava ja niistä on käytävä asiallisia keskusteluja ilma kiihkoilua. Vain asiallinen keskustelu paljastaa sen, että jos jossain sitten kokeillaan tuollaisia asioita, mitkä eivät varmasti ole mitenkään hyväksyttäviä. 

Genetiikkaan liittyy valtavia mahdollisuuksia, joista yksi on esimerkiksi mahdollisuus korjata kehitysvammoja sekä perinnöllisiä sairauksia. Tuolloin sitten kehittyneen virusten avulla annetun terapian avulla voidaan ihmisen geneettistä perimää muuttaa siten, että hänen elämäänsä vaikeuttavat geeniperimän häiriöt saadaan poistettua soluista, ja tuolloin voidaan käyttää keinotekoisesti luotua DNA-pätkää. Tuollainen DNA-pätkä voidaan sitten siirtää ihmisen soluihin melko helposti, mutta se mikä on geeniterapiassa ongelmallista liittyy tuhon vahingolliseen geeniin.

Toisin sanoen tuo väärin rakentunut geeni pitää sitten poistaa solusta, jotta sen toiminta saadaan muutettua normaaliksi. Samoin se että geeni saadaan liitettyä oikeaan paikkaan solun DNA-juosteessa on hiukan ongelmallinen, mutta suurempi ongelma on saada tuo mutatoitunut DNA:n pätkä pois ihmisen solusta. Tietenkin nanoteknologian avulla voidaan ihmisen DNA:sta valmistaa täydellinen kopio, jossa on valmistusvaiheessa poistettu tuo väärässä järjestyksessä ollut emäs-sarja, ja ne on korvattu sitten sellaisella emäs-sarjalla, missä nuo emäkset on ioni- sekä nanoteknologian avulla asetettu oikeaan järjestykseen.

Korvaava DNA sitten viedään ihmisen soluun esimerkiksi nanokokoisen sukellusveneen avulla, ja kun tuo DNA pätkä sitten siirretään tuohon tumaan, niin nanokone voi sen pumpata tuon kaksoiskierteen pois solun tumasta. Tuollainen nanokone voi olla esimerkiksi fullereeniputki, jonka päässä on kaksi ratasta, minkä väliin DNA otetaan, ja sitten tuo putki siirtää sen pois solusta, ja samoin noiden fullereeniputken pätkien avulla voidaan soluun siirtää myös tuo korvaava DNA, ja koska nuo putket ovat hyvin pieniä, niin silloin tietenkin niitä ruiskutetaan ihmiseen kerralla hyvin paljon.

Geeniterapian onnistumisen kannalta tärkeintä on se, että mahdollisimman suuri määrä soluja saa tuota korvaavaa geeniä, jotta niiden tuottamien tytärsolujen määrä on riittävä pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi. Tuon takia sitten on mahdollisuus siihen, että solukuolemat eivät pysäytä noiden uudistettujen solujen populaation kasvua ihmisen ruumiissa.

Kun solujen perimää muutetaan, niin silloin on vaara, että niiden pinta-antigeeni tai aineenvaihdunta muuttuvat niin, että ne alkavat vetää immuunisoluja kuten makrofageja tai T-soluja puoleensa. Tuossa tapauksessa voi käydä niin että koska immuunijärjestelmä tuhoaa nuo solut, ennen kuin niistä on mitään hyötyä. Mutta tietenkin tuollainen mahdollisuus geneettisen perimän synteettiseen valmistamiseen muuntelu saa aikaan sellaisen asian, että ihmiseen voidaan liittää muita ominaisuuksia, joista osa on tietenkin vain mielikuvitusta.

Yksi visio on se, että ihmiseen siirretään sellainen geeni, joka saa hänen ihonsa yhteyttämään. Se varmasti avaisi uusia näkymiä myös moniin asioihin, joita ennen pidettiin absurdeina. Eli se mitä me voisimme sitten tehdä, jos meidän ihomme kykenisi syntetisoimaan sekä D- että C-vitamiinia auringonvalosta on tietenkin kiinni omista mielikuvituksen luomista kuvista.

Mutta tietenkin tällainen geneettinen muuntelu voi auttaa ihmisen älykkyyden kehittymisessä, eli älykkyyden kehittymistä ohjaava geeni voidaan silloin kahdentaa ihmisen soluihin, jolloin tuloksena voi olla uusi Einstein. Samoin muiden eläinten aisteja voidaan siirtää ihmiseen, ja se sitten luo myös melkoisia uhkakuvia, jotka liittyvät sotateollisuuteen. Näet geenien siirrolla voidaan luoda ihminen, jolle kehittyy koiran hermosto. Tuolloin kyseessä olisi klassinen esimerkki "ihmisrobotista", eli ihmisen vartalolla varustetusta koneesta, joka tottelee ilman ehtoja kaikkia mahdollisia käskyjä, kuten koira tottelee. Tuollaisen ajatuksen ihmisestä, jolla on koiran hermosto loi aikoinaan Josif Stalin, jonka mielestä sotilaan tehtävänä on vain palvella valtiotaan, ja siksi olisi hyvä, että heillä olisi mahdollisimman alhainen älykkyysosamäärä.

Tämän takia tarinan mukaan esimerkiksi GULAGissa alettiin tutkia mahdollisuutta siihen, että ihmiseen siirrettäisiin koiran hermosoluja ruiskuttamalla niitä sikiön hermokanavaan. Näin saatiin sitten aikaan koe, missä yritettiin luoda koira, millä on ihmisen vartalo, jotta se kykenisi käyttämään aseita, ja tuolloin esitettiin ajatus siitä, että jollain avaruusaluksella, joka kulkisi universumissa olisi käytössään kaksi geneettistä sarjaa olioita.

Toinen sarja olisivat "valtiaat", jotka sitten johtaisivat aluksen toimintoja, ja toinen sarja olisi vammaisista koostuva "palvelijat", joiden aivoja ei päästettäisi kehittymään. Tuolloin noiden hierarkiassa alempana olevien olentojen kyky kapinoida olisi todella vähäinen. Eli he eivät kykenisi itsenäiseen toimintaan tai muodostamaan abstraktioita päässään.

Tuolloin he olisivat täysin käskytettävänä, eivätkä ne voisi toimia mitenkään oma-aloitteisesti, ja niiden olioiden komentaminen voi tapahtua kallon sisään asennettujen implantti-kaiuttimien sekä action-kameroiden avulla. Nuo kaiuttimet vain laittaisivat kallon luut värähtelemään, jolloin niiden aikaansaama värähtely sitten aistitaan kuuloaistimuksena, tai sitten noiden olioiden päässä oleva kypärä lähettää datayhteyden avulla sen aistimukset tuolle aluksella olevalle ohjaajalle. Myös perinteisiä headsettejä voidaan käyttää yhteydenpidossa. Ja tuo aluksen henkilökunta voi sitten ohjata noita "palvelijoitaan" planeetoilla, jotka voivat olla vaarallisia esimerkiksi niissä olevan mikrobikannan takia. Tuolloin nuo aluksen "herrat" eivät itse altistuisi planeetan mikrobeille.

Kyseinen toiminta on kuitenkin ainakin meidän tämän hetken yleisesti vallitsevan eettisen näkökannan vastainen, joten en usko, että sitä kukaan vakavissaan on edes kuvitellut tekevänsä. Kuitenkaan Stalin ei mikään kovin humaani mies ollut, joten on saattanut käydä niin, että hän on puhunut tuosta mahdollisuudesta korvata puna-armeijan sotilaita tuollaisilla manipuloiduilla hybridi-ihmisillä. Kuitenkin uskon että tällaisesta toiminnasta kuitenkin nousisi kohu, ja tuon ohjelman työntekijät pidätettäisiin, sekä heidä tutkijan oikeutensa peruutetaan melko varmasti jos joku tuollaisia asioita menee tekemään oikeassa elämässä.